tiistai 13. heinäkuuta 2010

kuvaton, muttei sanaton

Ystäväiset, olemme keskellä kesää ja vauhti eikun kiihtyy. On markkinoita, torikojuja, käsitöitä, hyväntekeväisyyskampanjaa, voi tavaton mihin sitä yksi pieni ihminen saa itsensä oikein ympättyä?
Meillä on virka, saamme hoitaa kilpikonnan onnistuneen huolehtimisen jälkeen, toisen naapurin ihanan hurmaa karvaturrukkaa. Tuo koiruus lähtee aina mielellään lenkille, ajatellen varmaan, että tuota rouvaa onkin hyvä vähän juoksutella ympäri kylää, näkyy vaan nuo makkarat kertyvät keskivartalolle. No, onneksi Hän on niin iloinen ja kiltti nallukka, että mielellämme sitä hoidamme. Mielestäni koiruudet ovat hyvää vastapainoa lapsille, ne tekevät kuinka käsketään.
Olimme tänään uimarannalla, ei helteestä tietoakaan, mutta hyvä niin. En tosiaankaan ole mikää helleihminen. Tosin olisi voinut olla hieman pidempään aurinkoista, sillä jostain kertyi kevyt pilviverho auringon eteen oltuamme eväiden kimpussa hetken. Muksut tärisivät, ettei tietenkään ole kylmä, mutta lähdimme kuitenkin poroja ihmettelemään kylälle.
 Ja työmaa kutsuu taas aamulla, joten kait se on riennettävä höyhenen  lailla unten maille.

halit helteeseen