Lapsenomaista!

Minulle iski tiistaina maalauskerhossa hurja tarve tehdä jotain kummallista. Olen aina ihaillut virolaisia kirjontoja ja heidän kaunista ja hyväntuulisen oloista kuviomaailmaansa. Kesällä Tallinan vierailulla ostin kuvioarkkeja sisältäneen kirjan ja nyt se on käytössä. Sieltä hahmottelin kauniin mallin taulupohjalle, maalasin sen Lapin väreillä alkuperäisestä poiketen ja aloin kirjoa. Naapuri käväisi ja kysyi, kuka maalaa, tytärkö? Niin, ehkä on joskus tehtävä jotain lapsenomaista päästäkseen irti tästä kovin hektisestä arjesta.
Toisaalta harmaiden ja syksyn sateiden keskellä on ihana iloitella väreillä, huomasin käyttäväni lähes aina mustia paitoja, mikä minulle on outoa. Mutta toisaalta niihin on helppo yhdistellä kaikenlaista muuta kivaa ja värikästä. Kuinka nautinkaan tästä aamupäivästä totaalisessa hiljaisuudessa. Mies painui kellariin jotain puuhailemaan, vintiö on eskarissa ja neito koulussa matematiikankokeen kimpussa. Luotan häneen, on harjoitellut ja hän itse arvioi osaavansa, se riittäköön.
Auringon säteistä voimaa saaden loppuviikkoa kohden suunnaten...