Siinä se on, johon olemme roudanneet kaikki tavaramme, tarpeelliset ja ei niin tarpeelliset.
Neliöitä ja kerroksia riittää siivottavaksi, mutta silti talossa on ystävällinen henki. Lämmin ja kodikas tunnelma tupsahtaa vastaan kun kuistin oven aukaisee, ellei juuri sillä hetkellä satu olemaan kauhea riita vintiöillä menossa.
Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun saa poltella lyhdyissä jo kynttilöitä. Valmistin eilen illalla karhunsammaleesta pallon, jonka ripustin ulos rautalankaan keikkumaan, taidan vielä tökkiä siihen ledivalot, johan passaa talven tulla. Meillä on ollut järjettömän lämmintä. Sunnuntaina laitoimme toppavaatteet päälle ja suuntasimme kulkumme kohti karpalosuota. Siellä tuli hiki, kuorimme ensimmäiset vaatekerrat jo auton luona ja keräsimme karpaloita litran verran. Toki pitihän makkaratulet tehdä välillä ja jahdata myyriä, ihastella kettuja ja suuria hirviä sekä hirviötä, joka nousi lammen uumenista. Siis tämän kaiken näkivät vintiöt, mutta meillä aikuisilla oli hieman vaikeuksia.
Vuosi sitten tähän aikaan oli jo tullut pysyvä lumi, toisaalta talvi ei tunnu niin pitkältä jos vielä odottelemme lumen tuloa jonkun aikaa.
Poitsu viihtyy eskarissa, hän olisi menossa viikonloppuisinkin, mutta annamme armollisesti tätien edes hieman hengähtää. Neito tankkaa kertotauluja ja enkun sanoja, siinä sitä kerrakseen yhdelle syksylle.
Tänään pitäisi alkaa pieni remontti yläkerrassa ja sen jälkeen vasta saamme kaikki kalusteet paikalleen. Eli olemme eläneet banaanilaatikkoelämää jo reilun kuukauden ja se vielä jatkuu...
Nautiskelkaamme pimeästä ajasta kynttilöiden, suklaan ja villasukkien voimalla!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti