Kaunis Syksy on todellakin jo saapunut! Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka Lapin Ruskaa niin korostetaan, on se kauniimpi etelässä punaisine vaahteroineen ym. Ja se ihana omenoiden tuoksu, sitä kaipaan eniten. Kohta meillä tulee lumi, oiskohan jo kuukauden päästä. Mahtavia nämä vuodenajat, ilman niitä olisi tylsää, ei mitään juteltavaa ihmisten kanssa, säästähän on aina niin mukava jutustella.
Nauttikaamme näistä viimeisistä auringon paisteista ennen kaamoksen aikaa.

Wauhtikesä!

Touhukkaan ja aurinkoisen kesän kruunaa vihdoin koulun aloitus! On loma ihanaa ei siinä mitään, mutta paluu arkeen tuo sitä kaivattua rytmiä ja kavereita maisemiin. Minulla taas on iskenyt luovuusprosessi päälle. Kesän aikana on valmistunut kymmenkunta tiskirättiä, neljä hartiahuivia vanhainkodille talven kylmiä vastaan (nuo kaikki virkaten) ja vetoketjuista koruja sekä veikeä tuulikello tuikkukipoilla varustettuna. Kierrätysmateriaalit kunniaan. Pitsiladysta kuvia tuonnenpana, hän on uudistettu vaatetysnukke. Energistä syksyn odotusta kaikille.

ReissuKesä!

Emännän matka toi tänään jälleen kotiin "ystävällisten" itikoiden jo odotellessa parvessa koti ovella. Meillä on edessä kotikylällä jälleen vuotuinen kesän kohokohta, kun markkinat valtaavat kylänraitin. On kioskia ja kojua, tuoksuakin jos jonkinlaista.
Täytynee kaivaa oikein järkkärikamera kaapista ja aloittaa kauan jäissä ollut kuvausharrastus uudelleen. Tähän postaukseen ei nyt arkistoistakaan löytynyt oikein mitään mukavaa, mutta odottakaahan vain kun rynnistän kamera kourassa jänkhän laithaan, hillat vapiskaa....

Uusi kesä ja uudet kujeet!

Vuosi on vierähtänyt ja asiat muuttuneet monien mutkien kautta. Mutta hengissä on kuitenkin koko porukka. Ja mukavaa kun tulee kesä. Olin kaksi viikkoa haistelemassa kevään tuloa Hgissa ja toin sen tullessani tänne Pohojoisen perukoille, jäätkin olivat lähteneet kylämme kohdalta Ounasjoesta tuona aikana.
Piha on haravoitu ja grillauskausi avattu eilen, ruohosipuli, raparperi ym. nousee jo penkistä.
Käsityö ja taiderintamalla kaikenlaista on tullut tehtyä ja tänäänkin käyn vielä mahtavan Anun kurssilla vääntelemässä lusikoista ja haarukoista koruja.
Muksut touhuaa ja kasvaa, niin että äiti tuntee olevansa kohta perheen pienin ainakin pituuden mukaan. Henkinen suuruus on vielä onneksi minun hallussa.