JUHLAA!

Neiti on nyt 8-vuotias, juhlat on juhlittu eilen. Kaikki naapuruston prinsessat oli kutsuttu ja muutama urhea prinssikin eksyi joukkoon.

Kaikki sujui loistavasti ja typsy oli ihan tohkeissaan kaikista saamistaan lahjoista. Herkkuja syötiin urakalla, eikä ne olleet mitään KEVYT-evästä. Kunnon kermaa ja sokeria kilotolkulla.

Kesä on ohi, helteet vietetty töissä ja nyt kähdemme grillaamaan ystävien luokse ja ihmettelemme samalla luonnon näytelmää nimeltään tulva.

Onko pyhää...

Äidille koitti nyt pyhä. Tämä päivä on pyhitetty vain minulle. Isäntä ja muksut on potkaistu pellolle, he lähtivät ystävän luokse sunnuntaihin asti kyläilemään.

Aion pötköttää, aion lukea, aion ommella ja aion askarrella. Järjestelin jo nurkista tavaroita paikoilleen. Onkohan tuo minuutti-aikataululla suoritettava???

No pää-asia on, ettei kukaan sano minulle sanaakaan. Siis ei hiiskahdustakaan, siitä saan virtaa taas jaksaa eteenpäin.

Aurinko paistaa, hellettä luvattu, aamulla oli kuitenkin vain kaksi asetta lämmintä. Taidanpa juoda terassilla kohta päiväteet, eikä tarvii laittaa ruokaa kellekkään. Vielä on niin hauskaa ulkoilla, kun ei ole miljardi ötökkää korvan juuressa surisemassa ja vaanimassa minun herkullista ja maittavaa vertani. Ehkä se alkaa vasta juhannuksen tienoilla, kuten viime kesänä.

Yllä kuva vintiön 5v hämähäkkikakusta. Nyt saapi alkaa suunnitella neidon synttäreitä, ne kun pidetään viikon päästä lauantaina ja on tarkoitus kutsua vain näitä neitokaisia... Kyllä aika menee, sillä olen koko ajan puhunut kaikille, että neiti täyttää 7 eikä 8, niin kuin oikeasti tapahtuu. Kyllähän äidillä on sopeutminen kun kohta murmeli on teini, kääk.

Helteistä loppuviikkoa!!!

Äitienpäivä!

Se on vietetty, niin ihanasti vintiötä jännitti onnittelulaulun laulaminen, siskonsa kajautti kauniilla neito-äänellään. Kävimme myös katsomassa Risto Räppääjä ja polkupyörävaras-elokuvan, koko perhe. Ehkä se ei ollut niin minun makuun, sillä huomasin nukahtaneeni kesken jännimmän kohtauksen.

Isäntä kävi vielä hiihtämässä ja iso musta luontokappale oli sitä mieltä, että tuo on hänen reviirillään. Metso kävi isännän kimppuun, nokki hiihtomonoja ja polvia, isäntä hiihti karkuun ja metso perässä. No, mitäs läksi toisen soitimelle seikkailemaan.

Tänään isäntä hiihti sitten toiseen suuntaan, antaen ukon riehua metsässä rauhassa. Pitkä on talvi pohjoisessa, sillä ensimmäisen hiihtolenkin isäntä vetäisi 5.10.09 ja siitä asti on lunta riittänyt. Onneksi kuitenkin pihamme on aikas paljas jo, vintiökin juuri oli haravoimassa.

On iskenyt ompeluvimma, tein neitokaiselle penaalin, kun aikoi eilen illalla lähteä R-kioskilta ostamaan. Laitoin tietysti Hello Kittyn-kuvan, kiitos H&M.

Yllä kortin kuva, joita lähettelin etelään äitienpäivän kunniaksi, oli miellyttänyt.....

Aurinkoista alkuviikkoa!!!

Kesä tulla jollottaa!

Tänään on niin kaunista ulkona, vihdoin tuntuu edes hitusen kesän tulolta. Ei tarvinnut pipoa päässä ja pohjoistuuli on laantunut leppoisaksi henkäilyksi.

Ja vapaapäivää piti viettää viimeistä kertaa pilkillä. Niin se oli oikeasti myös eka kerta tälle talvelle, mutta ehdinpä kuitenkin pilkille näille lumille. Murtomaahiihtoa en sitten tullut harrastaneeksi tänä talvena, syyhän ei tietenkään ole välineissä nehän olivat uudet, eikä säässä, sekin suosi. Syy oli vain päässä, en ole murtomaahiihtäjä-luonne. Ehkä se on jääneitä taas jostain kouluajoilta.

Viherpeukalo jo syyhyää... tekisi mieli laittaa jo jotain orvokkia tai muuta kivaa. Meillä kun vielä voi tulla vaikka lunta tupaan, niin yritän malttaa mieleni.

Jaa, neiti ja vintiö ovat olleet aikas nuhaisia ja itsellänikin on ollut kurkunkarhausta... kuuluu kait kevääseen. Vintiö löysi lammen jäältä golfpallon!! Sitä ne nyt viskelevät pihalla ja viisi muksua juoksee pallon perässä, minä tietysti sormet ristissä, ettei ikkunat hajoaisi.

Toukokuuta pukkaa...

Nyt on sitten toukokuu, miten se eroaa huhtikuusta? No ei vielä ainakaan mitenkään, lunta ja räntää sataa.

Mutta onhan äitienpäivä jo tulossa, silloinhan pitäisi valkovuokkojen kukkia, poimin aina omalle äidille niitä äitienpäivänä. Meillä ei täällä pohjoisessa ole vielä ilmeisesti edes pajunkissoja puhjennut. Tämä on ainoa aika vuodesta jota kaipaan etelästä. Aikainen kevät.

Tein tuossa tänään jo äitienpäiväkorteiksi sopivia kortteja, vintiö on naaperissa leikkimässä ja nuhainen siskonsa kipitti juuri perässä. Ratinvientäjä vääntää tänään viimeistä päivää, ennen kesäloman alkua, siis sehän kestää sitten puoli vuotta. Suunnittelee jo säntäävänsä marjan poimintaan, kunhan nyt lumet ensin sulaisi... hulluja nuo savolaiset.