Lankaa, lenkkejä, pehmeyttä!!

Jottei aika kävisi liian pitkäksi kohta alkavalla syyslomalla, sain alkuviikosta käsiini aivan ihanaa kauan haaveilemaani lankaa. Lenkkimohairista on tarkoitus Rosemohairin kanssa yhdistettynä neuloa tuubihuivi, joita kaikkien kaulassa keikkuupi. Ohje taitaa tulla omasta takaraivosta, mutta mitat on vielä hakusessa. Kuvassa värit on hieman valjut, kun aurinko niihin porotteli, mutta pehmeyttä riittää sen edestä.
Pakkasia passaa odotella!!!

Lapsenomaista!

Minulle iski tiistaina maalauskerhossa hurja tarve tehdä jotain kummallista. Olen aina ihaillut virolaisia kirjontoja ja heidän kaunista ja hyväntuulisen oloista kuviomaailmaansa. Kesällä Tallinan vierailulla ostin kuvioarkkeja sisältäneen kirjan ja nyt se on käytössä. Sieltä hahmottelin kauniin mallin taulupohjalle, maalasin sen Lapin väreillä alkuperäisestä poiketen ja aloin kirjoa. Naapuri käväisi ja kysyi, kuka maalaa, tytärkö? Niin, ehkä on joskus tehtävä jotain lapsenomaista päästäkseen irti tästä kovin hektisestä arjesta.
Toisaalta harmaiden ja syksyn sateiden keskellä on ihana iloitella väreillä, huomasin käyttäväni lähes aina mustia paitoja, mikä minulle on outoa. Mutta toisaalta niihin on helppo yhdistellä kaikenlaista muuta kivaa ja värikästä. Kuinka nautinkaan tästä aamupäivästä totaalisessa hiljaisuudessa. Mies painui kellariin jotain puuhailemaan, vintiö on eskarissa ja neito koulussa matematiikankokeen kimpussa. Luotan häneen, on harjoitellut ja hän itse arvioi osaavansa, se riittäköön.
Auringon säteistä voimaa saaden loppuviikkoa kohden suunnaten...

Muuttoa, muutosta!

Siinä se on, johon olemme roudanneet kaikki tavaramme, tarpeelliset ja ei niin tarpeelliset.
Neliöitä ja kerroksia riittää siivottavaksi, mutta silti talossa on ystävällinen henki. Lämmin ja kodikas tunnelma tupsahtaa vastaan kun kuistin oven aukaisee, ellei juuri sillä hetkellä satu olemaan kauhea riita vintiöillä menossa.
Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun saa poltella lyhdyissä jo kynttilöitä.  Valmistin eilen illalla karhunsammaleesta pallon, jonka ripustin ulos rautalankaan keikkumaan, taidan vielä tökkiä siihen ledivalot, johan passaa talven tulla. Meillä on ollut järjettömän lämmintä. Sunnuntaina laitoimme toppavaatteet päälle ja suuntasimme kulkumme kohti karpalosuota. Siellä tuli hiki, kuorimme ensimmäiset vaatekerrat jo auton luona ja keräsimme karpaloita litran verran. Toki pitihän makkaratulet tehdä välillä ja jahdata myyriä, ihastella kettuja ja suuria hirviä sekä hirviötä, joka nousi lammen uumenista. Siis tämän kaiken näkivät vintiöt, mutta meillä aikuisilla oli hieman vaikeuksia.

Vuosi sitten tähän aikaan oli jo tullut pysyvä lumi, toisaalta talvi ei tunnu niin pitkältä jos vielä odottelemme lumen tuloa jonkun aikaa.
Poitsu viihtyy eskarissa, hän olisi menossa viikonloppuisinkin, mutta annamme armollisesti tätien edes hieman hengähtää. Neito tankkaa kertotauluja ja enkun sanoja, siinä sitä kerrakseen yhdelle syksylle.
Tänään pitäisi alkaa pieni remontti yläkerrassa ja sen jälkeen vasta saamme kaikki kalusteet paikalleen. Eli olemme eläneet banaanilaatikkoelämää jo reilun kuukauden ja se vielä jatkuu...
Nautiskelkaamme pimeästä ajasta kynttilöiden, suklaan ja villasukkien voimalla!!!!!

Sata Salamaa!!!

viime viikon lenkiltä

Olipas ukkonen, välillä sähkötkin katkesivat, mutta on lämmin. On niin kaunista syksyistä maisemaa ja happirikasta ilmaa. Vintiö on kaverin luona ja neiti myös. Olen saanut tehdä kaikenlaista kummallista, kuten alakuvan teepannu ja lasten kirjaimet on maalattu uutta kotia varten. Tuo teepannu on siis minun oma lohikäärmeeni, se on niin lempeän muotoinen, pehmeän pyöreä, kuten ehkä tekijänsäkin.

Lyydia-lohikäärme saa vielä lila/pinkit pilkut kylkiinsä ja tottakai kimalleliimaa ja pitsiähän aina pitää olla. Hoksasin, että jo toiminnan lopettaneen munakellon (joka on myös teepannun muotoinen) rakennan Lyydian lapsoseksi. Ehkä siitä tulee kujeilevan, pienen pojan näköinen, kuka tietää.......
Olen ilmoittautunut jo syksyn opintoihin opistolle, tupsahdan taidekerhoon kaikkine omituisine projekteineni. Öljy-ja akryylimaalarit saavat minusta kummallista seuraa, mutta ehkä se on molemmin puolin antoisaa. Olen suunnitellut rakentelevani kaikenlaisia erikoisia kollaaseja ym. mukavaa. Lopputuloksestahan ei koskaan tiedä. Saan vaikka vinkkejä omien kerhojenikin pitämiseen.
Nyt tästä riennänkin nauttimaan rauhasta, jonka olen saanut kasvavien lapsieni myötä.

Kotiin paluu!!

Kesä on sujahtanut ohi, täällä pohjoisessa tuoksuu ja näkyy jo syksy. Mutta se onkin niin ihanaa aikaa, kaivan villasukat jalkaan ja nautin pimenevistä illoista. Rouva on reissannut, ensin viikko Kankaanpäässä kierrätysmateriaali-kurssilla, viikko Hesassa ja viikko vielä Turussa MattoSymposiumissa. Nyt tuntuukin, ettei tarvitse vuoteen lähteä mihinkään. Tosin osa syynä on vielä ensi kuun aikana tapahtuva muutto. Koko tämä Kiljusen herrasväki muuttaa suon laidasta hieman keskemmälle kylää, ihmisten ilmoille. Vintiön kaverit jää vähemmälle, joten hän pistää pontevasti hanttiin. Neito on innoissaan, kun naapurustossa kolme ihanaa ystävää. Rouvan työpaikka näkyy postilaatikolta, hyvä vai huono, en tiedä vielä. Niinpä elämme nyt jonkun aikaa kaaoksen keskellä, mutta ehkä se siitä vielä ennen talvea järjestyy.

Näitä upeita yksityiskohtia ihastelin Turussa, meillä kun omalla kylällä ei mitään näin upeaa ole. Tästähän voisi poimia johonkin kädentaitoprojektiin ajatuksia.
Kohta alkaa taas opetuskuviot pyörimään ja ideoita riittää, mutta entä toteutus, ehkä se onnistuu vihdoin, koska Vintiö on aloittanut eskarin. Hän oli ensin vastaan, mutta nyt on jo menossa perjantaisinkin (vaikka eskaria ei tuolloin ole) ja aikaisin aamulla, jotta olisi ekana pujottamassa nimikkohelmeä nauhaan.
Neito rientää kouluun ison kaveriporukan kanssa, kaikki ainakin toistaiseksi hyvin.... 

Upeat maisemat Kotinurkilla!!

Tämä joki on siis Ounasjoki, joka virtaa kylämme vierestä. Isäntä on hankkinut pikkuisen venhon ja siihen prutkun perään. Rouva tivasi itselleen kuljettajan ja kalastusseuraa perheemme miespuolisista henkilöistä ja lähdimme pienelle kalastusretkelle. Isäntä suostui ilomielin, kun tiesi, että Rouva lähtee reissuun. Todellakin lähden etelään, entiseen opinahjoon,i hieman lisäkouluttautumaan. On luvassa ihanaa aikaa vain itselleni ja taiteen ja käsitöiden parissa. Onneksi etelän mummo tuli vekaroiden kaveriksi, sillä isäntähän on edelleen aivan suohulluna.
Näin siis pohjoisen maisemat vaihtuvat viljaviin etelän peltoihin ja järviin... vähäksi aikaa vain!

Lomailijat!!!!

Perheemme on seikkaillut muutaman viikon lähinnä pohjois-pohjanmaalla. Eksyimme sattumalta Oulaisiin Wanha Woima-tapahtumaan ja voi sitä ihmetyksen aihetta... siellä pörisi ja mörisi toistaan hienompia todellakin vanhoja kulkupelejä. Hurjasta helteestä hieman uuvahtaneina, emme jaksaneet tutkia aivan jokaista upeaa peliä, mutta voin suositella tapahtumaa kaikille.

(rouva ei osaa kääntää kuvaa)

Vierailimme ystävien luona, joilla on jos jonkinlaista karvakuonoa. Koiria, kissoja (sekä niiden pentuja), kaneja sekä poneja. Neitihän viihtyi siellä mahdottoman hyvin, kun oli aina joku hoivattavana. Vintiö sen sijaan osallistui kaikkiin tilan töihin ja kävi välillä ajamassa apukuljettajana bussiakin.

Näin hurahti muutama viikko ja sitten alkoi se jo keväältä asti odotettu aika, nimittäin isäntä villiintyy hillasoista. Olenkin yleensä kesäleskenä marjastus aikoina ja touhuilemmekin lasten kanssa ihan omia juttuja isännän tarpoessa soilla. Tänä vuonna siellä saakin tarpoa, sillä ei ole marjoja joka sankoon asti.

Sateen ropinaa... Pilipilipom!

Tänä kesänä sain aikaiseksi muutaman ylioppilaskortin myyntiinkin, kunpa olisi aikaa enemmänkin tehdä taas kortteja ja muuta askartelua. No, ompelua ja remontointia on sitten tällä viikolla jo touhuttu. Rouva marssi rautakauppaan, haki sieltä hiomakoneen ja valkoista maalia. Niin sai entinen mäntylipasto kyytiä. Se on hiottuna ja maalattuna makuuhuoneen päädyssä uusin vetonupein varustettuna. Niin on maalattuna myös tyttären kaksi pikkuista lipastoa sekä muutama valokuvakehyskin. On ihanaa, kun saa keskittyä rauhassa töihin,sillä muksut ovat isännän kanssa anopin hoivissa keskellä Suomea.
Jännittää, huomenna on ensimmäinen piano-oppituntini, ystävätär on luvannut hieman opettaa minua musiikin saloihin. Ei tiedä on päänsä laittanut, meistä ehkä kumpikaan.
Palaillaan!!!

Touhua riittää!

Mitä, ensi viikolla on jo Juhannus, kääk! On ollut kovasti touhua, sillä on ollut BetoniBileitä, uimakoulua, kalastusretkeä ja kaikenlaista maton pesusta alkaen. Vintiö pyydystää "imukoppiksia", jotka on nimetty Pyte ja Pate, neito askartelee kaikenlaista.
Rouva vanhenee taas vuodella.... mutta ikähän on vain korvien välissä... synttärilahjaksi itselleen hän on tilannut jotain ihanaa, josta on lapsuudesta asti haaveillut.
Kuvassas Neiti Smile, kalastajatypsy.

Palloillaan!!

Kuva-arvoitus: kuka ja missä??? Nämä ovat niitä maailman ihmeitä, kasa palloja ja johan alkaa leikki sujua.
Meillä pohjoisessa jo isäntä kovasti odottaa korvasieni-kauden avajaisia, vaan eipä säät suosi, sillä kylymää on.... Täytyisiköhän naapurin koirasta kouluttaa korvasieni-koira.
Tämä on toisaalta mukavinta aikaa kesässä, sillä ulkoilla saa aivan rauhassa, ei ole miljoonaa ystävää surraamassa ympärillä.

Reissussa Rähjääntyy!!

Olemme kotiutuneet pääkaupunkiseudun vilskeestä takaisin suuren suon laitamille. Reissu sujui hienosti, tosin missä olivat  helteet??? Kuvassa olevan tilkkupeitteen veimme tuliaisiksi aivan hurmaavalle pikkuneidille, ensi tapaamisemme oli ihastuttava, hän sulatti sydämemme. Vintiökin hoivasi pienokaista lämmöllä.

Shoppailimme, tarkastimme serkkutilanteen Korkeasaaressa ja vierailimme vanhan isomummon luona. Ajelimme kylliksi kaikenlaisilla kulkuneuvoilla, sekä kävimme oikein ulkomailla asti (Tallinnassa, jotta elämys pallomerestä tulisi koettua). Majoituimme monien rakkaiden nurkissa ja siitä heille kaikille suuret halit, kun kestivät remppajengiämme. Neitokaiseni oli loistava kuvaaja reissulla ja aina kamera valmiina, niinpä saimme ikuistettua tuon touhukkaan viipottaja Vintiön kummien pihassa, meillä kun ei näitä ystäväisiä pohjoisessa asustele.
No, nyt sitten odottelemme virallisen kesäloman alkua ja vietämme keskiviikkona kaverisynttäri Neitokaiselle. Niin on 9 vuotta siitäkin koitoksesta vierähtänyt.
Halit kaikille etelään ja tapaamisiin!

OI IHANA TOUKOKUU!

Muistattehan tuo iki-ihanan Larkinien perheen, jossa sattuu ja tapahtuu.
Olen töiden loputtua saanut autuaallisia hetkiä seurata muutaman jakson telkasta tuon riemukkaan perheen edesottamuksia. On siinä kunnioitettava määrä elämäniloa ja sutkia huumoria perheen sisällä, mamma on muhkean rehevä ja lapset vilkkaita vilperttejä.

Tosiaan olen nyt vapaa, töistä ainakin. Opetushommat on pienellä tauolla ja myymälätyö päättyi viime perjantaina kaupan sulkemiseen. Asiakkailla monilla oli haikea mieli, itse olen lähinnä helpottunut kahden työn uuvuttamana. No, tekevänä ihmisenä en osannut kieltäytyä ystävän kyselystä, että on tullut tilaus huovuttaa 8 kpl kuvan mukaisia pitkävartisia kukkia. Niitä sitten pistelimme, huovutimme ja paiskoimme ja vanutimme eilisen päivän ja käsi on niin kipeä, ettei yöllä nukkumisesta meinannut tulla mitään. Ehkä särky jo tänään helpottaa. Toivottavasti ainakin, sillä työn alla on ihanan pastellisävyinen tilkkupeitto ystävättären pikkuiselle neitokaiselle, puoli vuotiaalle. Olen lähdössä Helsinkiin lasten kanssa toukokuussa kahdeksi viikoksi, varokaa vain kaikki tuttavat ja sukulaiset, kaksi kaupunkielämään tottumatonta vintiötä valtaa etelän ihmeet, Lintsi ja Heureka on ainakin nähtävä.

Halit kaikille räntäsateen seasta!!!

Auringon Paistetta!

Aurinko paistaa niin, että hampaat tippuu...! No ei sentään, äidin pikku-ukkelillta irtosi ensimmäinen hammas ja hammaskeiju toi kolikon. Vähäisetkin lumet on kohta sulaneet ja polkupyörät on kaivettu esille, minun "mummo"pyöräkin on jo käynnistetty, nastarengas sutii...
Neito askartelee jo kovasti kaikkea pääsiäiseen liittyvää, on mukavaa nämä kevään värikkäät juhlat. Talven jälkeen kaikki kevään värit antaa voimaa ja energiaa. Valon määrä on jo huima, kohta ei enää ole pimeää aikaa ollenkaan yöllä, silloin pitää ottaa itseään niskasta kiinni, että malttaa mennä nukkumaan iltaisin.
Västäräkki on vilahtanut tuolla tunturin juurella ja joutsenet ovat tööttäilleet läheisen suon tuntumassa.

Talvi on Taittunut!

Pohjoisessa kun ollaan, olen ollut tekemässä oman luhkan, siis viitan tapaisen. Se oli oikein mielenkiintoinen kurssi ja antoisaa. Tästä sain taas jälleen ompelukipinän joka jatkuu tilkkupeitosta haaveillen. Kevään värit on niin pyörineet mielessä, että kankaitakin on tullut jo hankittua.

HuovutusViikonloppu!

Viime viikonloppuna saimme nauttia huovutusopetusta, paikkakuntamme opet kokoontuivat huovutuksen ja huumorin pariin, olipas se rentouttavaa... nauroimme koko kevään edestä. Kukkia syntyi vauhdilla, mutta lapaset tuottivat jo tuskan hikikarpaloita otsalle. On se edelleen yhtä työlästä kuin ennenkin, vaikka käytimme valmista esihuovutettua levyä. No mutta minäpä olenkin vähän malttamaton, heti valmista pitäisi olla.

Talvi Taittuu!

Nyt on pitkä talvi takana ja keväthanget kutsuvat. Onneksi päivät ovat jo pitkiä ja valoisia. Tämänkin takia muutimme Lappiin. Muksut hiihtävät ja nenänpäät ruskettuvat. Tämä on sitä elämää talvihorroksen jälkeen.
Töitä riittää ja lomaa kaivataan, onneksi Kuopion mummo on ollut meillä ja vaari tulee huomenna Hkista, sitten etelän mummokin tulee kuun puolessa välissä.
Käsityörintamalla on ollut vilkasta, neuletta pukkaa, huovutettu  on ja ompelut ovat monen pitkästä aikaa täydessä vauhdissa. Muffinssi-kasseja ja kaikenlaista pientä kivaa on väkerretty.
Vauhdikasta kevään odotusta kaikille!

WillaSukkaa Pukkaa!

Näillä sukilla on nyt suojattu Pikku Miehen varpaat pakkasia vastaan tai nämähän olisi ihanat nukkusukatkin.
Neidille on myös tehty omat sukat ja ne ovatkin ilmeisen lämpöiset kun on olleet jo käytössäkin.
Olen ylpeä kylämme naiseneergiasta, sillä valmistimme 49 paria villasukkia, 7 hartiahuivia ja 19 paria ranteenlämmittimiä oman kylän vanhuksille ja kotihoidon asiakkaille.
Hienoa ja Suuret Kiitokset kaikille osallistuneille!

Tervehdys tälle Vuodelle 2011!

Tänäkin vuonna olen ahkera, tunnollinen ja reipas! Kuten aina!
Aion tehdä ainakin sataparia WillaSukkia, 10 tilkkupeittoa ja siinä sivussa hoidan kodin lapset ja miehen...
No, saa nähdä mitä tuleman pitää, jottei suutarin lapset jäisi ilman kenkiä, aloitan ehkä omista perheen jaloista ja teen niille lämmikettä, sillä meillä on ollut monta kuukautta kunnon pakkaset.

Halit kaikille Ystäville ja "työntäyteistä" vuotta!