Uusi kesä ja uudet kujeet!

Vuosi on vierähtänyt ja asiat muuttuneet monien mutkien kautta. Mutta hengissä on kuitenkin koko porukka. Ja mukavaa kun tulee kesä. Olin kaksi viikkoa haistelemassa kevään tuloa Hgissa ja toin sen tullessani tänne Pohojoisen perukoille, jäätkin olivat lähteneet kylämme kohdalta Ounasjoesta tuona aikana.
Piha on haravoitu ja grillauskausi avattu eilen, ruohosipuli, raparperi ym. nousee jo penkistä.
Käsityö ja taiderintamalla kaikenlaista on tullut tehtyä ja tänäänkin käyn vielä mahtavan Anun kurssilla vääntelemässä lusikoista ja haarukoista koruja.
Muksut touhuaa ja kasvaa, niin että äiti tuntee olevansa kohta perheen pienin ainakin pituuden mukaan. Henkinen suuruus on vielä onneksi minun hallussa.

Pääsiäistä!

Tällaisella varustuksella lähdettiin tämän vuoden pääsiäisen viettoon viikko sitten.
Hymy oli muikea ja mahtavat säkilliset virpomisoksia. Taustalla näkyy hajaantuneen perheemme uusi kotiovi. Kylä on edelleen sama, mutta osoitteet toistaiseksi eri taloissa.
Talven taittuessa kevääseen nautiskelemme kauniista maisemista ja upeista hangista. Kovin töitä tehdessä on arki sujunut tähän asti, mutta nyt alkaa jo helpottaa.
Käsitöitä on tehty urakalla, lähinnä malleja opetushommaa varten ja siihenkin suunnittelen uusia kuvioita.

Talven ensimmäiset auringon säteet tammikuussa!

Villamatto virkattuna

Vintiö on pudottanut eskarilaisena etuhampaitaan ja oppinut lukemaan. Neito soittaa upeasti pianolla, ottaen huomioon, että hän aloitti viime syksynä. Ei päivääkään, etteikö piano soisi.

Vuosikin jo Waihtui!

 

 Töitä on painettu koko syksy ja vuorojen vaihduttua isäntä tekee nyt töitä.

Meillä on liikkunut murjaanien kunigasta, jääkarhua kuin tonttujakin oikein vilisemällä. Nyt tällä hetkellä vietämme aikaa odottaen arjen ihanuutta ja koulujen alkua.

Lankaa, lenkkejä, pehmeyttä!!

Jottei aika kävisi liian pitkäksi kohta alkavalla syyslomalla, sain alkuviikosta käsiini aivan ihanaa kauan haaveilemaani lankaa. Lenkkimohairista on tarkoitus Rosemohairin kanssa yhdistettynä neuloa tuubihuivi, joita kaikkien kaulassa keikkuupi. Ohje taitaa tulla omasta takaraivosta, mutta mitat on vielä hakusessa. Kuvassa värit on hieman valjut, kun aurinko niihin porotteli, mutta pehmeyttä riittää sen edestä.
Pakkasia passaa odotella!!!

Lapsenomaista!

Minulle iski tiistaina maalauskerhossa hurja tarve tehdä jotain kummallista. Olen aina ihaillut virolaisia kirjontoja ja heidän kaunista ja hyväntuulisen oloista kuviomaailmaansa. Kesällä Tallinan vierailulla ostin kuvioarkkeja sisältäneen kirjan ja nyt se on käytössä. Sieltä hahmottelin kauniin mallin taulupohjalle, maalasin sen Lapin väreillä alkuperäisestä poiketen ja aloin kirjoa. Naapuri käväisi ja kysyi, kuka maalaa, tytärkö? Niin, ehkä on joskus tehtävä jotain lapsenomaista päästäkseen irti tästä kovin hektisestä arjesta.
Toisaalta harmaiden ja syksyn sateiden keskellä on ihana iloitella väreillä, huomasin käyttäväni lähes aina mustia paitoja, mikä minulle on outoa. Mutta toisaalta niihin on helppo yhdistellä kaikenlaista muuta kivaa ja värikästä. Kuinka nautinkaan tästä aamupäivästä totaalisessa hiljaisuudessa. Mies painui kellariin jotain puuhailemaan, vintiö on eskarissa ja neito koulussa matematiikankokeen kimpussa. Luotan häneen, on harjoitellut ja hän itse arvioi osaavansa, se riittäköön.
Auringon säteistä voimaa saaden loppuviikkoa kohden suunnaten...

Muuttoa, muutosta!

Siinä se on, johon olemme roudanneet kaikki tavaramme, tarpeelliset ja ei niin tarpeelliset.
Neliöitä ja kerroksia riittää siivottavaksi, mutta silti talossa on ystävällinen henki. Lämmin ja kodikas tunnelma tupsahtaa vastaan kun kuistin oven aukaisee, ellei juuri sillä hetkellä satu olemaan kauhea riita vintiöillä menossa.
Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun saa poltella lyhdyissä jo kynttilöitä.  Valmistin eilen illalla karhunsammaleesta pallon, jonka ripustin ulos rautalankaan keikkumaan, taidan vielä tökkiä siihen ledivalot, johan passaa talven tulla. Meillä on ollut järjettömän lämmintä. Sunnuntaina laitoimme toppavaatteet päälle ja suuntasimme kulkumme kohti karpalosuota. Siellä tuli hiki, kuorimme ensimmäiset vaatekerrat jo auton luona ja keräsimme karpaloita litran verran. Toki pitihän makkaratulet tehdä välillä ja jahdata myyriä, ihastella kettuja ja suuria hirviä sekä hirviötä, joka nousi lammen uumenista. Siis tämän kaiken näkivät vintiöt, mutta meillä aikuisilla oli hieman vaikeuksia.

Vuosi sitten tähän aikaan oli jo tullut pysyvä lumi, toisaalta talvi ei tunnu niin pitkältä jos vielä odottelemme lumen tuloa jonkun aikaa.
Poitsu viihtyy eskarissa, hän olisi menossa viikonloppuisinkin, mutta annamme armollisesti tätien edes hieman hengähtää. Neito tankkaa kertotauluja ja enkun sanoja, siinä sitä kerrakseen yhdelle syksylle.
Tänään pitäisi alkaa pieni remontti yläkerrassa ja sen jälkeen vasta saamme kaikki kalusteet paikalleen. Eli olemme eläneet banaanilaatikkoelämää jo reilun kuukauden ja se vielä jatkuu...
Nautiskelkaamme pimeästä ajasta kynttilöiden, suklaan ja villasukkien voimalla!!!!!

Sata Salamaa!!!

viime viikon lenkiltä

Olipas ukkonen, välillä sähkötkin katkesivat, mutta on lämmin. On niin kaunista syksyistä maisemaa ja happirikasta ilmaa. Vintiö on kaverin luona ja neiti myös. Olen saanut tehdä kaikenlaista kummallista, kuten alakuvan teepannu ja lasten kirjaimet on maalattu uutta kotia varten. Tuo teepannu on siis minun oma lohikäärmeeni, se on niin lempeän muotoinen, pehmeän pyöreä, kuten ehkä tekijänsäkin.

Lyydia-lohikäärme saa vielä lila/pinkit pilkut kylkiinsä ja tottakai kimalleliimaa ja pitsiähän aina pitää olla. Hoksasin, että jo toiminnan lopettaneen munakellon (joka on myös teepannun muotoinen) rakennan Lyydian lapsoseksi. Ehkä siitä tulee kujeilevan, pienen pojan näköinen, kuka tietää.......
Olen ilmoittautunut jo syksyn opintoihin opistolle, tupsahdan taidekerhoon kaikkine omituisine projekteineni. Öljy-ja akryylimaalarit saavat minusta kummallista seuraa, mutta ehkä se on molemmin puolin antoisaa. Olen suunnitellut rakentelevani kaikenlaisia erikoisia kollaaseja ym. mukavaa. Lopputuloksestahan ei koskaan tiedä. Saan vaikka vinkkejä omien kerhojenikin pitämiseen.
Nyt tästä riennänkin nauttimaan rauhasta, jonka olen saanut kasvavien lapsieni myötä.