 |
| viime viikon lenkiltä |
Olipas ukkonen, välillä sähkötkin katkesivat, mutta on lämmin. On niin kaunista syksyistä maisemaa ja happirikasta ilmaa. Vintiö on kaverin luona ja neiti myös. Olen saanut tehdä kaikenlaista kummallista, kuten alakuvan teepannu ja lasten kirjaimet on maalattu uutta kotia varten. Tuo teepannu on siis minun oma lohikäärmeeni, se on niin lempeän muotoinen, pehmeän pyöreä, kuten ehkä tekijänsäkin.
Lyydia-lohikäärme saa vielä lila/pinkit pilkut kylkiinsä ja tottakai kimalleliimaa ja pitsiähän aina pitää olla. Hoksasin, että jo toiminnan lopettaneen munakellon (joka on myös teepannun muotoinen) rakennan Lyydian lapsoseksi. Ehkä siitä tulee kujeilevan, pienen pojan näköinen, kuka tietää.......
Olen ilmoittautunut jo syksyn opintoihin opistolle, tupsahdan taidekerhoon kaikkine omituisine projekteineni. Öljy-ja akryylimaalarit saavat minusta kummallista seuraa, mutta ehkä se on molemmin puolin antoisaa. Olen suunnitellut rakentelevani kaikenlaisia erikoisia kollaaseja ym. mukavaa. Lopputuloksestahan ei koskaan tiedä. Saan vaikka vinkkejä omien kerhojenikin pitämiseen.
Nyt tästä riennänkin nauttimaan rauhasta, jonka olen saanut kasvavien lapsieni myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti