Lankaa, lenkkejä, pehmeyttä!!

Jottei aika kävisi liian pitkäksi kohta alkavalla syyslomalla, sain alkuviikosta käsiini aivan ihanaa kauan haaveilemaani lankaa. Lenkkimohairista on tarkoitus Rosemohairin kanssa yhdistettynä neuloa tuubihuivi, joita kaikkien kaulassa keikkuupi. Ohje taitaa tulla omasta takaraivosta, mutta mitat on vielä hakusessa. Kuvassa värit on hieman valjut, kun aurinko niihin porotteli, mutta pehmeyttä riittää sen edestä.
Pakkasia passaa odotella!!!

Lapsenomaista!

Minulle iski tiistaina maalauskerhossa hurja tarve tehdä jotain kummallista. Olen aina ihaillut virolaisia kirjontoja ja heidän kaunista ja hyväntuulisen oloista kuviomaailmaansa. Kesällä Tallinan vierailulla ostin kuvioarkkeja sisältäneen kirjan ja nyt se on käytössä. Sieltä hahmottelin kauniin mallin taulupohjalle, maalasin sen Lapin väreillä alkuperäisestä poiketen ja aloin kirjoa. Naapuri käväisi ja kysyi, kuka maalaa, tytärkö? Niin, ehkä on joskus tehtävä jotain lapsenomaista päästäkseen irti tästä kovin hektisestä arjesta.
Toisaalta harmaiden ja syksyn sateiden keskellä on ihana iloitella väreillä, huomasin käyttäväni lähes aina mustia paitoja, mikä minulle on outoa. Mutta toisaalta niihin on helppo yhdistellä kaikenlaista muuta kivaa ja värikästä. Kuinka nautinkaan tästä aamupäivästä totaalisessa hiljaisuudessa. Mies painui kellariin jotain puuhailemaan, vintiö on eskarissa ja neito koulussa matematiikankokeen kimpussa. Luotan häneen, on harjoitellut ja hän itse arvioi osaavansa, se riittäköön.
Auringon säteistä voimaa saaden loppuviikkoa kohden suunnaten...

Muuttoa, muutosta!

Siinä se on, johon olemme roudanneet kaikki tavaramme, tarpeelliset ja ei niin tarpeelliset.
Neliöitä ja kerroksia riittää siivottavaksi, mutta silti talossa on ystävällinen henki. Lämmin ja kodikas tunnelma tupsahtaa vastaan kun kuistin oven aukaisee, ellei juuri sillä hetkellä satu olemaan kauhea riita vintiöillä menossa.
Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun saa poltella lyhdyissä jo kynttilöitä.  Valmistin eilen illalla karhunsammaleesta pallon, jonka ripustin ulos rautalankaan keikkumaan, taidan vielä tökkiä siihen ledivalot, johan passaa talven tulla. Meillä on ollut järjettömän lämmintä. Sunnuntaina laitoimme toppavaatteet päälle ja suuntasimme kulkumme kohti karpalosuota. Siellä tuli hiki, kuorimme ensimmäiset vaatekerrat jo auton luona ja keräsimme karpaloita litran verran. Toki pitihän makkaratulet tehdä välillä ja jahdata myyriä, ihastella kettuja ja suuria hirviä sekä hirviötä, joka nousi lammen uumenista. Siis tämän kaiken näkivät vintiöt, mutta meillä aikuisilla oli hieman vaikeuksia.

Vuosi sitten tähän aikaan oli jo tullut pysyvä lumi, toisaalta talvi ei tunnu niin pitkältä jos vielä odottelemme lumen tuloa jonkun aikaa.
Poitsu viihtyy eskarissa, hän olisi menossa viikonloppuisinkin, mutta annamme armollisesti tätien edes hieman hengähtää. Neito tankkaa kertotauluja ja enkun sanoja, siinä sitä kerrakseen yhdelle syksylle.
Tänään pitäisi alkaa pieni remontti yläkerrassa ja sen jälkeen vasta saamme kaikki kalusteet paikalleen. Eli olemme eläneet banaanilaatikkoelämää jo reilun kuukauden ja se vielä jatkuu...
Nautiskelkaamme pimeästä ajasta kynttilöiden, suklaan ja villasukkien voimalla!!!!!

Sata Salamaa!!!

viime viikon lenkiltä

Olipas ukkonen, välillä sähkötkin katkesivat, mutta on lämmin. On niin kaunista syksyistä maisemaa ja happirikasta ilmaa. Vintiö on kaverin luona ja neiti myös. Olen saanut tehdä kaikenlaista kummallista, kuten alakuvan teepannu ja lasten kirjaimet on maalattu uutta kotia varten. Tuo teepannu on siis minun oma lohikäärmeeni, se on niin lempeän muotoinen, pehmeän pyöreä, kuten ehkä tekijänsäkin.

Lyydia-lohikäärme saa vielä lila/pinkit pilkut kylkiinsä ja tottakai kimalleliimaa ja pitsiähän aina pitää olla. Hoksasin, että jo toiminnan lopettaneen munakellon (joka on myös teepannun muotoinen) rakennan Lyydian lapsoseksi. Ehkä siitä tulee kujeilevan, pienen pojan näköinen, kuka tietää.......
Olen ilmoittautunut jo syksyn opintoihin opistolle, tupsahdan taidekerhoon kaikkine omituisine projekteineni. Öljy-ja akryylimaalarit saavat minusta kummallista seuraa, mutta ehkä se on molemmin puolin antoisaa. Olen suunnitellut rakentelevani kaikenlaisia erikoisia kollaaseja ym. mukavaa. Lopputuloksestahan ei koskaan tiedä. Saan vaikka vinkkejä omien kerhojenikin pitämiseen.
Nyt tästä riennänkin nauttimaan rauhasta, jonka olen saanut kasvavien lapsieni myötä.

Kotiin paluu!!

Kesä on sujahtanut ohi, täällä pohjoisessa tuoksuu ja näkyy jo syksy. Mutta se onkin niin ihanaa aikaa, kaivan villasukat jalkaan ja nautin pimenevistä illoista. Rouva on reissannut, ensin viikko Kankaanpäässä kierrätysmateriaali-kurssilla, viikko Hesassa ja viikko vielä Turussa MattoSymposiumissa. Nyt tuntuukin, ettei tarvitse vuoteen lähteä mihinkään. Tosin osa syynä on vielä ensi kuun aikana tapahtuva muutto. Koko tämä Kiljusen herrasväki muuttaa suon laidasta hieman keskemmälle kylää, ihmisten ilmoille. Vintiön kaverit jää vähemmälle, joten hän pistää pontevasti hanttiin. Neito on innoissaan, kun naapurustossa kolme ihanaa ystävää. Rouvan työpaikka näkyy postilaatikolta, hyvä vai huono, en tiedä vielä. Niinpä elämme nyt jonkun aikaa kaaoksen keskellä, mutta ehkä se siitä vielä ennen talvea järjestyy.

Näitä upeita yksityiskohtia ihastelin Turussa, meillä kun omalla kylällä ei mitään näin upeaa ole. Tästähän voisi poimia johonkin kädentaitoprojektiin ajatuksia.
Kohta alkaa taas opetuskuviot pyörimään ja ideoita riittää, mutta entä toteutus, ehkä se onnistuu vihdoin, koska Vintiö on aloittanut eskarin. Hän oli ensin vastaan, mutta nyt on jo menossa perjantaisinkin (vaikka eskaria ei tuolloin ole) ja aikaisin aamulla, jotta olisi ekana pujottamassa nimikkohelmeä nauhaan.
Neito rientää kouluun ison kaveriporukan kanssa, kaikki ainakin toistaiseksi hyvin.... 

Upeat maisemat Kotinurkilla!!

Tämä joki on siis Ounasjoki, joka virtaa kylämme vierestä. Isäntä on hankkinut pikkuisen venhon ja siihen prutkun perään. Rouva tivasi itselleen kuljettajan ja kalastusseuraa perheemme miespuolisista henkilöistä ja lähdimme pienelle kalastusretkelle. Isäntä suostui ilomielin, kun tiesi, että Rouva lähtee reissuun. Todellakin lähden etelään, entiseen opinahjoon,i hieman lisäkouluttautumaan. On luvassa ihanaa aikaa vain itselleni ja taiteen ja käsitöiden parissa. Onneksi etelän mummo tuli vekaroiden kaveriksi, sillä isäntähän on edelleen aivan suohulluna.
Näin siis pohjoisen maisemat vaihtuvat viljaviin etelän peltoihin ja järviin... vähäksi aikaa vain!

Lomailijat!!!!

Perheemme on seikkaillut muutaman viikon lähinnä pohjois-pohjanmaalla. Eksyimme sattumalta Oulaisiin Wanha Woima-tapahtumaan ja voi sitä ihmetyksen aihetta... siellä pörisi ja mörisi toistaan hienompia todellakin vanhoja kulkupelejä. Hurjasta helteestä hieman uuvahtaneina, emme jaksaneet tutkia aivan jokaista upeaa peliä, mutta voin suositella tapahtumaa kaikille.

(rouva ei osaa kääntää kuvaa)

Vierailimme ystävien luona, joilla on jos jonkinlaista karvakuonoa. Koiria, kissoja (sekä niiden pentuja), kaneja sekä poneja. Neitihän viihtyi siellä mahdottoman hyvin, kun oli aina joku hoivattavana. Vintiö sen sijaan osallistui kaikkiin tilan töihin ja kävi välillä ajamassa apukuljettajana bussiakin.

Näin hurahti muutama viikko ja sitten alkoi se jo keväältä asti odotettu aika, nimittäin isäntä villiintyy hillasoista. Olenkin yleensä kesäleskenä marjastus aikoina ja touhuilemmekin lasten kanssa ihan omia juttuja isännän tarpoessa soilla. Tänä vuonna siellä saakin tarpoa, sillä ei ole marjoja joka sankoon asti.