Joulun tuloa!

Herra Nipsun oma herkkutalo! Kukahan siellä asustaa, Herra Nalle tietenkin!
Malttaakohan pienet sormet olla napsimasta koristeita suihinsa... kyllä me mutta kun ne tontut!
Kelkkaa on pöristelty, tosin vähäinen lumenmäärä vaikeuttaa turvallista kelkkailua. Meille avataan huomenna aivan mielettömän hieno kiinalaisten rakentama Icium, lumikylä. Sinne on rakennettu mm. Helsingin tuomiokirkko, joten pääsen fiilistelemään kotoisia tunnelmia täällä pohjoisessakin.
Nyt on tämä joulujuhlien aika, tosin kumpikaan ei ole esityksissä mukana, mutta tunnelmahan on tärkein.
Kulkusten kilinää sinne jokaiselle!

Täällä taas!

Hän on palannut!
Kahden työn uuvuttamana jäin viikon sairaslomalle niskan jymähdettyä täysin jumiin. Juuri kaikkein kiireisimpään aikaan. Niin, toisaalta sain edes hetken aikaa laittaa kotiin omaa joulua ja eilen muksut koristelivatkin aivan herkullisen ihanat PIPARKAKKUTALOT (kuvassa neiti Irpan luomus). Ne muistan omasta lapsuudestani, kun Matti-setä teki ammattilaisen ottein niitä. Ei millään olisi raskinut syödä niitä joulun jälkeen.
Pakkanen on paukkunut Lapin vähäisillä lumilla koko syksyn, etelässä on lunta paljon enemmän kun täällä. Mutta on maisemat niin kauniit, koska puut on kuurassa, ei siis kurassa.
Täällä on jo tonttu käynyt hakemassa lahjatoimuslistat terassilta.
Joulukortit on tänään laitettu maailmalle matkaan, toivottavasti lämmittävät saajiensa sydämiä.
Punaisia poskia etelään!!!

Lomaa!

Neiti seikkailuretkellä Pyhäjärvellä.

Meillä on ensi viikonloppu yhteistä perheaikaa. Nauratti, kun asumme Suomen kuuluisimma tunturin juurella, niin halusimme lähteä toiselle tunturille lomalle. Suuntaamme siis Luostolle ihan vain kahdeksi yöksi, nautiskelemaan maisemista ja uimaan kylpylään, tytär haluaa tietenkin Ametistikaivokselle seikkailulle.

Ulkona alkaa olla ruskan merkkejä jo puissa. Puolukoita on jo kerätty sen verran, että isäntä teki ruispuolukkavaahtoa. Herkullista!!

Kotona on mukavaa, odotan jo pimeitä iltoja ja kynttilänvaloa!

Toisaalta on niin paljon taas uutta syksyllä tulossa, että ihan jännittää. Aloitan paikallisen kansalaisopiston lasten kuviskoulujen opena ja pidän muutamia käsityöpajoja. Tosi mukavaa!!

Se on vihdoinkin sitä mitä olen aina haaveillut, mutta toivottavasti en kolahda kovin korkealta alas....

Pojat lähtivät vielä pyöräreissulle, krossailevat varastoon, kun eivät kohta lumen tultua pääse ajelemaan.

Taidan lähteä askartelemaan kortteja, kun on niin fiilis päällä. Innostuin vintage-aiheisista jutuista, ne on niin tunneilmallisia, vanhan ajan juttuja.

halit kaikille!

Puputtaa!

€

.....Vieno, Anelma ja Sohvi.....

Siinä meidän uhkea lanteiset ystävämme

Rauhan Hetki!

Rouva relaa!!

Onkin koko kesä ollut niin vilskettä ja vilinää. Olemme keränneet marjoja, käyneet kalaretkillä ja seikkailleet omalla kylällä. Koko kesän olen ollut kotona ja hienosti on mennyt, en siis käynyt etelässä ollenkaan ja olen silti ihan rauhallinen, ehkä juuri siksi. Kotiutuminen on vienyt oman aikansa, mutten ole enää kaupunkilainen. Nautin oman kylän tunnelmasta, pyörällä pääsee minne tarttee ja töitäkin riittää yllin kyllin.

Neiti Nirppa lähti aamulla kouluun, pojat lähtivät ystävän kanssa kalaretkelle ja minä nautin vielä viimeisiä hetkiä kauniista kesäkukistani. Aamulla oli enää 5 astetta lämmintä, joten ei koskaan aamulla kun herää tiedä, että onko halla palelluttanut kukkaseni. Tämä on mukava aika vuodesta, ilmassa on monenlaisia tuoksuja, kasveja marjoja ja meillä sieniä. Tuuli tuo montaa tuoksua matkan varreltaan ja illat alkaa jo hämärtää.

Ruskaa tässä odotellaan, kauniita kirpeitä aamuja ja toivottavasti upeaa väriloistoa saadaan ihastella tänäkin vuonna.

Iski ompeluvimma, olen tehnyt pupuja. Miksi pupuja, en tiedä, kettujakin haluaisin ommella, mutta se on vielä mietinnässä. Esittelen Veinon, Sylvin ja Sulo Koistisen, sitten kun saan heidät kuvattua. Lankaakin on tullut hamstrattua talven varalle, on niin paljon kaikkia ideoita, mitä haluaisin tehdä, että pää välillä tuntuu halkeavan. Neiti Nirppu ompeli itselleen kissan, siitä tuli Niin Hieno ja persoonallinen!!

Kaikille sivuillani seikkaileville Halit ja palataan taas asiaan!!

Voihan KissanViiksi!

Niin kesä vilahti, koulut alkoi tänään. Typsykkä polkaisi pyörällä reippaana tokalle luokalle. Sää on aurinkoinen, mutta syksyn tuoksua on jo ilmassa. Vintiölläkin oli pipo päässä. Hänen kerho alkaa ensi viikolla ja vintiö ilmoittikin, etten sitten mene. No, asiastahan ei neuvotella, vaan sinne mennään ja touhutaan se muutama tunti kaksi kertaa viikossa. Äiti on välillä julma....
Mustikkaa on poimittu urakalla, mutta on ne kyllä suuriakin. Siis niitä riittää tänä kesänä kaikille marjastamaan meneville. Tämäkin entinen kaupunkilais rouva keräsi viikonloppuna aivan huimat 4-5 litraa ja käsin, ei millään puimurilla. Sieniä on niin, että niihin saattaa jopa liukastua. On tattia, nuljaskaa ja rouskua, haperoita unohtamatta. Nyt ymmärrän, miksi joillain ahkerilla ihmisillä on niin kiirettä syksyaikaan, kun itselläkin tekisi mieli napsia kaikki luonnon herkut talteen. Neiti näpsä keräilee äidin avuksi sieniä ja tunnistaa niitä jo oikein hienosti.
Kotielämä on rauhoittunut kaikkien kesävieraiden lähdettyä kotiin. On niin mukava aina kun porukkaa tulee meille, mutta on se oma rauhakin niin rentouttavaa... lapsetkin jo palautuvat omille ajatuksen tasoilleen.
Kaikenlaista muutosta on jälleen tiedossa, mutta niistä sitten myöhemmin lisää, lähempänä. Kivaa, en malta odottaa. Kesän aikana olen neulonut putkipolvisukkaa ja suunnitellut enemmän kuin saanut valmiiksi. Huivikin on reunoja vaille valmis. Olisi muuten hauska tehdä jo valmiiksi eri parisia sukkia, sillä onhan se aikas mukavaa, kun ei tarttis etsiä sitä toista paria ollenkaan.
Näillä ajatuksilla käynnistellään syksyä!!

kuvaton, muttei sanaton

Ystäväiset, olemme keskellä kesää ja vauhti eikun kiihtyy. On markkinoita, torikojuja, käsitöitä, hyväntekeväisyyskampanjaa, voi tavaton mihin sitä yksi pieni ihminen saa itsensä oikein ympättyä?
Meillä on virka, saamme hoitaa kilpikonnan onnistuneen huolehtimisen jälkeen, toisen naapurin ihanan hurmaa karvaturrukkaa. Tuo koiruus lähtee aina mielellään lenkille, ajatellen varmaan, että tuota rouvaa onkin hyvä vähän juoksutella ympäri kylää, näkyy vaan nuo makkarat kertyvät keskivartalolle. No, onneksi Hän on niin iloinen ja kiltti nallukka, että mielellämme sitä hoidamme. Mielestäni koiruudet ovat hyvää vastapainoa lapsille, ne tekevät kuinka käsketään.
Olimme tänään uimarannalla, ei helteestä tietoakaan, mutta hyvä niin. En tosiaankaan ole mikää helleihminen. Tosin olisi voinut olla hieman pidempään aurinkoista, sillä jostain kertyi kevyt pilviverho auringon eteen oltuamme eväiden kimpussa hetken. Muksut tärisivät, ettei tietenkään ole kylmä, mutta lähdimme kuitenkin poroja ihmettelemään kylälle.
 Ja työmaa kutsuu taas aamulla, joten kait se on riennettävä höyhenen  lailla unten maille.

halit helteeseen